#2

Onks kellään koskaan tullut olotilaa, jossa tuntuu että seinät kaatuu päälle etkä jaksa enää jatkaa..?
Mulle käy näin liiankin usein.. Viimeiset 8kk olen yrittänyt tappaa itseni, mutta jokin aina estää mua viime hetkellä.. Miks just mua rankaistaan? En mä haluais jatkaa tätä samaa paskaa päiväst toiseen.

Sain Karkkilassa uusia nappejakin; Lamictal 200mg, Risperidon 2mg ja Tenox 20mg mutta ei niistäkään ole ollut apua.. Yksikin ilta riideltiin ja mies lähti ovet paukkuen ulos ja sanoi ettei tarvii varmaan kahteen päivään soitella.. Sain tietysti taas yhden pahimmista paniikkikohtauksista ja tartuin kaikkii veitsiin mitkä löysin.. Nyt käsissä komeilee taas muutama arpi lisää, tällä kertaa ne on näkyvämpiä kuin aikaisemmat.

Psykiatrikin laitto mut avohoitoon, joka alkaa tossa ensi viikolla. Musta tuntuu ettei siitäkään oo apua. Mun pää on vaan niin sekasin ja tuntuu ettei kukaan osaa auttaa tai ymmärrä et oikeesti oon kipee enkä halua elää!

Abortin jälkeen varsinkin oon ollu tosi sekasin vaikkei se varmaan päällepäin näy.. Mut sisäsesti se vaivaa mua koko ajan.. Oon pari vuotta halunnu lapsen, mut tän hetkinen elämäntilanne ei lasta kaipaa, niin pahalta ku se tuntuukin.

Tä Turkuun muuttokaan ei oikeen oo muuttanu mua mikskään. Tuntuu et kaverit ajattelee et asun vieläkin Karkkilassa vaikka oon nyt kuukauden asunu taas Turussa.. Kukaan ei pidä yhteyttä vaikka välillä haluisin vaan jotain seuraa.. Jotain millä sais ajatukset muualle.. Jos olis rahaa edes ruokaan ni olisin onnellinen.. Ja jos olis enemmänki rahaa ni menisin tuhlaamaan ne baariin.. En mä kestä olla selvinpäin.. Kaikki napitki menee enimmäkseen siihen et mulle tulis sekava olotila. Haluisin Stellat takas, koska sillon en muista mitä oon tehny ja sillon teen mitä haluan.

Turussa sanottiin että mulle annettiin Karkkilassa ihan väärä diagnoosi.. Ettei mulla muka oo kakssuuntasta mielialahäiriötä.. Mikä mua sitte muka vaivaa? Jotenki tuntuu et mä kuulun jonnekki hullujen huoneeseen, koska ei tä oo normaalia ettei elämä kiinnosta enkä pääse kotoota ulos.. Oon ihan vankina.

Ja teille jotka ihmettelette näitä mun päivityksiä; En mä keksi muutakaan tapaa purkaa näitä tunteita.. Haluisin kirjottaa päiväkirjaa jotta joku vois joskus niitä lukea, mut koneella on nopeempi tapa kirjottaa.. Mulla kun on keskittymishäiriö ni ajatukset karkailee koko ajan jos yritän kirjottaa jotain.. Koneella sitä kirjottaa niin nopeesti et siihen on helppo keskittyä..

En voi muuta sanoa, kun että tää biisi toimii tän päivän "piristeenä" <3

#1

Chisun vanhimmalta levyltä suurin osa kappaleista kuvaa tunnetilaani tällä hetkellä liiankin hyvin. 

Nimittäin se tunne, kun nukut 2 tuntia ja olet ennen nukkumaanmenoa saanut paniikinomaisen kohtauksen, lähdet aikasin bussilla Karkkilasta Nummelaan, odotat tunnin psykiatrin odotushuoneessa jonka jälkeen toimistotantta ilmoittaa, että psykiatrini on sairaana - unohtivat vain minulle asiasta ilmottaa.
Sitten 2 tuntia seuraavan bussin odottelua, tapoin aikaani Cittarissa, sillä en Nummelaa tunne niin hyvin että olisin jonnekin muualle voinut lähteä suunnistamaan.. Mitään en voinut Citymarketista ostaa, sillä viimeiset euroni menivät loppujen lopuksi niihin bussimatkoihin - eli aivan turhaan reissuun jonka olisin voinut jättää tekemättä.

Karkkilaan päästyäni kävin vuokranantajan juttusilla - meidän vuokrasopimus päättyy kolmen viikon päästä. Nyt on sitten stressiä että mistä uusi asunto näin nopeasti, varsinkin jos samalta taloyhtiöltä ei olekaan sitä asuntoa vapaana johon nyt haluaisin päästä asumaan. Asutaan nyt niin korvessa ettei mun mielenterveys enää vaan kestä tätä. Turussa taas oli niin paljon selkään puukotusta ja muutakin draamaa niin oon ihan tyytyväinen että pääsin pois sieltä rauhottumaan - en vaan olisi uskonut, että joudun näin korpeen, kolmen kilometrin päähän keskustasta, jossa suurin tapahtuma on kerran kuussa järjestettävä kirpputori.

No mutta sitten taas asiaan.. Kotiin päästyäni sain paniikkikohtauksen, taas. Otin sitten Ketipinorin niin kuin aina kun saan kohtauksen. Tämän jälkeen tilasin puhelimella pizzaa, kuljetuksessa väitettiin ettei tilausta ole maksettu! Me taidettiin siis saada oikeesti ilmaset pizzat! Mun sähköpostissa oli laitettu että ne pizzat maksetaan käteisenä - hassua sinänsä kun ensin tilasin puhelimella ja maksoin sen pari kymppiä siitä puhelusta. Kun tilausvahvistusta ei tullut, meinasin tilata uudelleen mutten ehtinyt tilaamaan sitten enää uudelleen kun se tilausvahvistus vihdoin tuli. Melkoinen sekasotku, mutta jos se mun tekemä puhelu ei jostain syystä toiminutkaan niin me tosiaan saatiin ilmaiset pizzat! Ainoa hyvä asia tässä päivässä.

Pizzaa mussutellessani aloin katsomaan legendaarisia suomeksi dubattuja Hopeanuoli-elokuvia ja nukahdin ensimmäisen jakson aikana lääkkeiden ansiosta. Nukuin noin viisi tuntia ja nyt menee varmasti unirytmi sekaisin taas, mutta selsivinpä kuitenkin tästä päivästä voittajana kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

Onnea sinulle joka jaksoi lukea kokonaan avautumiseni! Tuli näköjään melkoisen pitkä blogiviesti tällä kertaa, mutta pakko jotenkin avautua tunteistani.. Kirjottaminen vaan jotenkin helpottaa oloa ja sitä toivois, et joku joka kokee näitä samoja asioita, lukis näitä ja sais vähän tukea.. Ettei tarvis olla ihan yksin ja miettiä mikä mua vaivaa, miks oon erilainen kun muut.