Chisun vanhimmalta levyltä suurin osa kappaleista kuvaa tunnetilaani tällä hetkellä liiankin hyvin.
Nimittäin se tunne, kun nukut 2 tuntia ja olet ennen nukkumaanmenoa saanut paniikinomaisen kohtauksen, lähdet aikasin bussilla Karkkilasta Nummelaan, odotat tunnin psykiatrin odotushuoneessa jonka jälkeen toimistotantta ilmoittaa, että psykiatrini on sairaana - unohtivat vain minulle asiasta ilmottaa.
Sitten 2 tuntia seuraavan bussin odottelua, tapoin aikaani Cittarissa, sillä en Nummelaa tunne niin hyvin että olisin jonnekin muualle voinut lähteä suunnistamaan.. Mitään en voinut Citymarketista ostaa, sillä viimeiset euroni menivät loppujen lopuksi niihin bussimatkoihin - eli aivan turhaan reissuun jonka olisin voinut jättää tekemättä.
Karkkilaan päästyäni kävin vuokranantajan juttusilla - meidän vuokrasopimus päättyy kolmen viikon päästä. Nyt on sitten stressiä että mistä uusi asunto näin nopeasti, varsinkin jos samalta taloyhtiöltä ei olekaan sitä asuntoa vapaana johon nyt haluaisin päästä asumaan. Asutaan nyt niin korvessa ettei mun mielenterveys enää vaan kestä tätä. Turussa taas oli niin paljon selkään puukotusta ja muutakin draamaa niin oon ihan tyytyväinen että pääsin pois sieltä rauhottumaan - en vaan olisi uskonut, että joudun näin korpeen, kolmen kilometrin päähän keskustasta, jossa suurin tapahtuma on kerran kuussa järjestettävä kirpputori.
No mutta sitten taas asiaan.. Kotiin päästyäni sain paniikkikohtauksen, taas. Otin sitten Ketipinorin niin kuin aina kun saan kohtauksen. Tämän jälkeen tilasin puhelimella pizzaa, kuljetuksessa väitettiin ettei tilausta ole maksettu! Me taidettiin siis saada oikeesti ilmaset pizzat! Mun sähköpostissa oli laitettu että ne pizzat maksetaan käteisenä - hassua sinänsä kun ensin tilasin puhelimella ja maksoin sen pari kymppiä siitä puhelusta. Kun tilausvahvistusta ei tullut, meinasin tilata uudelleen mutten ehtinyt tilaamaan sitten enää uudelleen kun se tilausvahvistus vihdoin tuli. Melkoinen sekasotku, mutta jos se mun tekemä puhelu ei jostain syystä toiminutkaan niin me tosiaan saatiin ilmaiset pizzat! Ainoa hyvä asia tässä päivässä.
Pizzaa mussutellessani aloin katsomaan legendaarisia suomeksi dubattuja Hopeanuoli-elokuvia ja nukahdin ensimmäisen jakson aikana lääkkeiden ansiosta. Nukuin noin viisi tuntia ja nyt menee varmasti unirytmi sekaisin taas, mutta selsivinpä kuitenkin tästä päivästä voittajana kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!
Onnea sinulle joka jaksoi lukea kokonaan avautumiseni! Tuli näköjään melkoisen pitkä blogiviesti tällä kertaa, mutta pakko jotenkin avautua tunteistani.. Kirjottaminen vaan jotenkin helpottaa oloa ja sitä toivois, et joku joka kokee näitä samoja asioita, lukis näitä ja sais vähän tukea.. Ettei tarvis olla ihan yksin ja miettiä mikä mua vaivaa, miks oon erilainen kun muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti