Tätä biisiä oon nyt kuunnellut viikon verran ja miettinyt asioita.. Tää biisi kertoo sanasta sanaan mitä sisälläni tunnen (paitsi etten käytä kannabista vahvempia aineita). Joo, tuli tossa about 2kk sitten poltettua taas yks jointti rakasta ystävääni, kannabista. Tai no, ei se enää oo mun ystävä, olin monta vuotta ilman aineita koska mä aina vedin sitä kamaa liikaa... Ja nykyään pelkään, et mä saan psykoosin uudelleen.. Mähän oon kuullu ääniä ja nähny harhoja jo pienestä asti.. Ja nyt ku vihdoinki sain psykoosilääkkeet ja nää harhat on loppunu ni pelkään et ne tulee takas, koska se oli ihan vitunmoinen taakka kantaa - kellekkään ei voinu kertoo et oot päästäs vialla: oot psykoosissa 24/7.
Psykoosi kuitenki otti musta taas vallan tossa viikko sitte.. Jouduin päivystykseen ja sieltä A1 osastolle, eli suljetulle osastolle.. En mä ollu siellä ku kaks päivää ja sit pääsin kotiin, mut silti mul on koko ajan sellanen pelko perseessä et mitä jos mä taas pimahdan päästäni?! Olin helmikuussa Lohjan A1 osastolla pari viikkoa ja jätin mun kihlatun siinä samalla.. Luulin, et se auttais tähän mun paskaan oloon. Kyl se auttoki - hetkellisesti. Nyt erosta on 3kk aikaa ja mä oon uudes suhtees, mul meni ihan hyvin, kunnes päädyin tähän nykyseen suhteeseen.. Ei mul siis mitää pahaa sanottavaa täst oo, mut jotenki mul on tullu nää pahat olot takas.. Pelkään jotain, mutten tiedä mitä..
Mä olin ilman Tenoxiaki jo reilun kuukauden, mut sain lääkäriltä niitä lisää, mä oon Tenox-addikti.. Mä haluun vetää niitä, ottaa yliannostuksia, jotta nukahtaisin nopeesti enkä stressais seuraavaa päivää.. Mun on paha olla.. Mä kävin viime viikolla psykiatrilla pitkäst aikaa, sil samal mil nyt oon käyny muutaman vuoden.. Kerroin sille, et oon täs jo monta vuotta pohtinu sitä, etten haluu elää yli 30-vuotiaaks - mä haluan kuolla. Psykiatri sano mulle, et sit on ihan turhaa käydä psykiatrilla jos mul on noin vahvat suunnitelmat. Nyt joudunki sitte A5 tai A8-osastolle - toivottavasti A8-osastolle koska mä pelkään etten mä jaksa enää.. Mä haluisin yrittää antaa itelleni mahdollisuuden.. Haluisin yrittää selättää nää itsemurha-ajatukset.. Mä haluan olla edes kerran elämässäni onnellinen.. No okei, valehtelin, oon mä kerran ollu onnellinen.. Sillon ku Teemu kosi mua Tuomiokirkon portailla.. Sillon tunsin onnellisuutta, mut ei se kestäny.. Mikään mun elämäs ei oo pysyvää joten miks edes yrittää? Miksei kukaan osaa auttaa mua? Miks vaan joka paikas vaihdetaan lääkitystä ja lisätään uusia diagnooseja pitkän listan jatkoks..
Mä oon jo miettiny kaikenlaisia keinoja päästä täältä pois.. Ensin oli idea et ranteet auki, sitte junan alle hyppääminen.. Sillon kirjotin jo valmiiks koko suunnitelman, missä sen teen, kenelle ilmotan asiasta ja mitä mä sanon.. Sitte helmikuussa olin jo matkalla kauppaan ostamaan hirttoköyttä, mut sit jouduinki Lohjalle osastohoitoon.. Se oli mun pelastus.. Mä tapasin monia ihania ihmisiä, tuntu et mul ois perhe, ois oikeita ystäviä.. Mut ei sitä kestäny ku sen 2 viikkoa.. Kyl me ollaan Facebook-kavereita parin osastopotilaan kans, mut ei me olla nähty sen jälkeen ku mä kotiuduin..
Mä kaipaan jotain.. Jotain motivaatiota, inspiraatiota, suuntaa elämään! Vaik mä oon näin saatanan negatiivinen ihminen, n isilti mul on tuol pääkopassa pieni toivon kipinä, et tää kaikki oiski vaan pahaa unta.. Ja et kaikki mitä näin ja koin, oli valetta.. Mut ei se oo! Miksei se voi olla? Miks ihmiset on onnellisia? Miten ne tekee sen? Miten mä löytäisin sen onnen? Nään vaan joukon epäonnistumisia ja pettymyksiä mun elämässä.. Mistä mua rankaistaan? Mitä pahaa mä oon tehny? Mä oon yrittäny olla kiltti, ujo, alistuva, dominoiva, herkkä, kova, positiivinen, negatiivinen, realisti, pessimisti.. Kaikkea.. Mikään ei oo tuonu mun elämään mitään hyvää.. Täl hetkel mä oon välinpitämätön ja etänen.. Mä en halua tuntea liian voimakkaita tunteita ketään kohtaan, etten taas pettyis.. Ja näil tunteil tarkotan kiintymystä, rakastumista..
Ja yllämainitun biisin koskettavimmat sanat:
"Poppin pill after pill,Trying to get my head straight
Trying to over power the pain
until the next day.
But it aint happening
I'm an addict that's half asleep,
While the other half of me is trapped in a series of bad dreams.
My current postion was trippin' on trees of acid casts,
until my eyes collapsed and suicide was an aftermath.
I'm falling down erasing memories you gave to me,
I'm still alive and nothing you can say can make me breathe.
So please take away the pain that hurts me, I don't wanna be alone and thirsty.
So many drugs to push the pain I have entrapped in me,
'cause I don't wanna live my life inside this fantasy.
So please take away the pain that fills me, I don't wanna be the one that kills me.
I can't take this pain 'cause I'm DIEING,
I can't close my eyes 'cause I'm CRYING."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti