#5

Jouduin A2-osastolle alle viikko sen jälkeen ku olin ollu A1-osastolla.. Ei mul sinänsä mitään hätää ollu - mä vaan halusin päästä rauhottumaan ja saada uudet lääkkeet.. Muutin takas mun sukulaisen luo ja olo on ollu hiukan parempi.. Mul on 9 päivän päästä psykiatriaika täällä - toivottavasti ne on kivoja lääkäreitä jotka mua alkaa hoitaa. Mä on taas kuullu niitä, ääniä.. Mä oon nähny harhoja, mutten niin paljon - pari kertaa vaan.. Mua pelottaa.. Aluks Ketipinor autto, mut nyt mennään taas takapakkia. Mikä mussa on vikana ku mitkään lääkkeet ei auta? Mä en haluis et mun Ketipinorit nostettais koska oon kuullu ja lukenu sen sivuoireista pitkäl tähtäimel.. Ihmisii on kuollu siihen lääkkeeseen ja niistä voi saada aivoinfraktin sun muuta..

Mun sukulaisen vaimo tuli juttelemaan mulle tänään.. Tuli paha olo siitä, koska se sano asiat niin suoraan. Se sano, et mä oon jääny ns. lapseen tasolle, eli mä oon jääny junnaamaan siihen hetkeen, ku olin vielä lapsi - ilman huolen häivää, ja olin onnellinen.. Joo, se kyl pitää paikkaansa, mut tuli sellanen olo et ku oon "lapsen tasolla" et olisin joku retardi.. Mun ajatuksis on pyöriny viime aikoina paljon asioita mun menneisyydestä. Oon sinkku taas, ja toivottavasti nyt hetken pysynki sinkkuna. Mä en kaipaa täl hetkel mitään säätöä tai muuta. Ensimmäist kertaa mun elämässä musta tuntuu tältä. Mul on aina ollu kauhee hinku saada mahd. nopeesti uus kumppani enkä osaa olla enää yksin. Nyt alan harjottelemaan sitä. Tietty nyt on vähän hankalaa ku tosiaan sukulaisen luona asun, mut on mulla oma huone.. Koko yläkerta on mun käytössä. Mä oon miettiny jo pitkään et miten sisustaisin mun kodin niin, et se oikeesti tuntuis kodilta eikä vaan et asun siellä enkä viihdy. Mä rakastan sisustamista! Mut mun exät on aina roudannu mukaansa omat huonekalunsa ja niillä ollaan menty.. Ei se tunnu kodilta jos ei siellä oo mitään mikä kuuluu mulle! Oon nyt saanu hankittuu jo vähän kamppeita mun uuteen kotiin, ens kuussa haetaan Ikeasta lisää "krääsää" ^_^

Mä teen nykyään videoblogiaki, ootte saattanu bongatakki mun kanavan jo.. Kerroin sielläki mun ongelmista ja oon saanu muutamilta nuorilta tytöiltä viestejä, et miten niiden pitäis menetellä ku niil on nyt niin vaikeeta.. Tuntuu ihan hyvältä ku saa auttaa muita, mut sinänsä ristiriitasta ku itekki oon sairas vielä enkä osaa hoitaa itteäni kuntoon.. Mut ihan kiva et oon saanu "faneja" :)

Täl kertaa tuli ihan positiivinen postaus, vaik kirjotanki tätä masennuksen keskeltä.. Mä pelkään noita harhoja ja pelkään et satutan muita tai itteäni.. Oon vaaraks kaikille - siltä musta tuntuu. Kuuntelen edelleenki päivittäin tota biisiä minkä laitoin edelliseen postaukseen, en tiiä onks siitä mulle apua vai haittaa.. Mä rakastan niitä sanoja, koska ne kuvaa mua niin hyvin! Mut sinänsä se biisi masentaa mua koska siin on niin masentavat lyriikat.. En tiiä, meen nyt nukkumaan, kauhee nälkä mutten jaksa syödä.. Syön nykyään 1-2 kertaa päivässä, huomasin sen just.. Eipä ihme et oon alavireinen enkä jaksa oikeen tehä mitään.. Tarviin energiaa.. Meinasin eilen viillelläkki, mut sit ku mul oli terä kädessä ni muutin mieleni.. Tein kyl naarmun, mut ei siit tullu edes verta.

Öitä oi masentuneet ystäväni!